Aurinko paistaa ja linnut laulavat keväisessä Munkkivuoressa, kun istahdamme Sepon kanssa hänen kotinsa takapihalle. Koronavirustilanteen vuoksi olemme sopineet toteuttavamme merkkipäivähaastattelun ulkona turvallisen välimatkan päässä toisistamme.

“Onneksi tapaamme tänään eikä eilen”, Seppo naurahtaa, viitaten maanantaiseen räntäsateeseen. 

Torstaina 14.5. 80-vuotispäiviään viettävä Seppo on hyvällä tuulella poikkeusajasta huolimatta. 

“Hyvää kuuluu. Toki korona aiheuttaa paljon epävarmuutta. Zimbabwessa on hankala tilanne, koska emme tiedä, milloin koulut avautuvat. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Odotamme loppuviikosta lisää tietoa”, Seppo kertoo.

“Olemme kuitenkin jatkaneet lasten päivittäistä ruokintaa, ja nyt poikkeustilanteessa myös laajentaneet sitä. Eilen ruokimme 600 ohjelmamme ulkopuolista, hädänalaista lasta. Yhteisö on hyvin kiitollinen avustamme ja toiminta on päässyt Zimbabwen tv-uutisiinkin jo muutamaan otteeseen.”

Sota-ajan lapsesta kasvoi liikkeenjohdon konsultti

Seppo syntyi 14.5.1940 Porissa, jossa hänen isänsä oli Talvisodan aikana ollut Puolustusvoimien Satakunnan lohkon komentaja. Toukokuussa 1941 Seppo lähetettiin veljiensä Matin ja Erkin lailla Ruotsiin sukulaisten luo.

Jatkosodan päätyttyä 1945, Seppo palasi äitinsä luo Suomeen, Munkkiniemeen. 

“Isäni ja äitini erosivat Ruotsissa oloni aikana. Palatessani olin täysin ruotsinkielinen, mutta menin kuitenkin suomenkieliseen kouluun ja valmistuin ylioppilaaksi Munkkiniemen yhteiskoulusta 1958”, Seppo kertoo.

Armeijan jälkeen Seppo opiskeli valtiotieteiden maisteriksi, tavoitteenaan diplomaatin ura. Valmistuttuaan Seppo oli vuoden Kyproksella Suomen YK-pataljoonassa 1. komppanian varapäällikkönä.

“Kyproksen jälkeen menin naimisiin Leenan kanssa. Saimme kolme upeaa lasta, Markun, Saaran ja Kimmon.”

Seppo teki uransa suuryritysten myyntipuolella, liikkeenjohtajana sekä liikkeenjohdon konsulttina. 

Afrikkaan Seppo päätyi, kun vuonna 1990 hänet kutsuttiin Helsingin KKK:n Prodecin palvelukseen tehtävänä johtaa liikkeenjohdon ja vientimarkkinoinnin koulutusta itäisen ja eteläisen Afrikan maissa. Viimeiset vuodet 1992-1995 sijoituspaikkana oli Harare.

“Vuonna 1995 en halunnut palata Suomeen paperihommiin, vaan aloitin Hararessa oman konsultti- ja koulutusyrityksen Business Forum International Ltd:n. Kovan inflaation vuoksi lopetin BFI:n toiminnan toukokuussa vuonna 2000 ja siirryin kesäkuun alusta ennenaikaiselle eläkkeelle.”

Rauhallisiksi eläkepäiviä ei voi kuvailla, sillä vapaaehtoistoiminta vei Sepon mennessään.

“Ei tästä koskaan pitänyt tulla sitä, mitä se nyt on”

Zimbabwen Aids-orvot ry:n tarina alkoi jo vuonna 1992, kun Seppo lupasi maksaa omista varoistaan yhden 8-vuotiaan pojan koulumaksut, koska yksinhuoltajaäidillä ei ollut siihen varaa. Projekti alkoi pikkuhiljaa kasvaa ja vuonna 1996 Seppo tuki jo 18 vähäosaista zimbabwelaislasta. 

Suomen Pankissa uransa tehnyt Oili Wuolle löysi itsensä Zimbabwesta syyskuussa 1996 eteläisen Afrikan alueellisen koulutusjärjestön palveluksesta. Vuonna 1997 Seposta ja Oilista tuli pari. Heitä yhdisti mm. tahto tehdä hyväntekeväisyyttä, joten Sepon aloittaman projektin lasten lukumäärä nousi samana vuonna 36:een.

Ystävien ja sukulaisten rohkaisevan tuen siivittämänä Sepon ja Oilin oli mahdollista lisätä lasten määrää vuosi vuodelta. Vuonna 2002 projektille rekisteröitiin asianmukaisesti säätiö Zimbabwessa: Dzikwa Trust Fund, joka toimii paikallisena yhteistyökumppanina. Zimbabwen Aids-orvot ry perustettiin vuonna 2003 toiminnan vakuuttavuuden lisäämiseksi. 

“Ei tästä koskaan pitänyt tulla sitä, mitä se nyt on”, Seppo paljastaa. 

“On aina tarpeen mukaan laajennettu toimintaa ja nythän meillä on jo 400 orpolasta, joista ⅔ on tyttöjä. Kivaa tietysti todeta, että lapset, joilla ehkä muuten ei olisi ollut mahdollisuutta koulutukseen, ovat saaneet sen meidän ja kummien ansiosta.”

Osa lapsista on päässyt järjestön ansiosta hyvinkin pitkälle.

“Meillä on nyt 29 kandi-tasoista nuorta ja 42 muuta opiskelee tällä hetkellä yliopistotasolla. Ohjelmamme piti rajoittua lähinnä keskikoulutukseen, mutta näköjään tämäkin on riistäytynyt käsistä”, Seppo naurahtaa.

“Kutsu Linnan juhliin vuonna 2017 oli hyvin iloinen yllätys”

Seppo on saanut toimistaan tunnustusta Zimbabwessa ja Suomessa eri tavoin. Seppo on nimetty Suomen Leijonan ritarikunnan jäseneksi Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan yhteydessä 2017. Vuoden munkkalaiseksi Seppo valittiin vuonna 2016. 

“Myös kutsu Linnan juhliin vuonna 2017 oli meille hyvin iloinen yllätys”, Seppo myhäilee.

Dzikwa Trust Fund puolestaan valittiin vuoden hyväntekeväisyysjärjestöksi Zimbabwessa vuonna 2018.

“Ja esimerkiksi viime syksynä olimme melkein kerran kuukaudessa Zimbabwen TV:n pääuutisissa, koska vierainamme oli niin paljon merkittäviä henkilöitä, suurlähettiläitä ja kansainvälisten järjestöjen maajohtajia”, Seppo kertoo.

Sepon kansainvälinen ura, kokemukset ja kontaktit maailman eri kolkilta ovat helpottaneet yhteyksien luontia Hararessa mm. suurlähetystöihin.

Uusien kummien saaminen on suurin haaste

Koronaviruksen aiheuttama tilanne on ollut hankala kaikille järjestöille. Kuitenkin Zimbabwen Aids-Orvot ry:n suurimmaksi haasteeksi Seppo nimeää jatkuvan vaikeuden saada lisää kummeja lapsille.

“Meillä on tällä hetkellä lähes 50 lasta, joilla ei ole kummia, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi ruokailuun tarkoitettuja varoja on pitänyt käyttää osittain näiden lasten koulumaksuihin. Se ei ole tarkoitus ja tähän pitäisi saada pian korjaus”, Seppo kertoo.

“Siellä on upeita pieniä tyttöjä ja poikia, 6-8-vuotiaita, jotka kovin mielellään saisivat kummin. Jos jotakuta arveluttaa ottaa näin nuorta, niin meillä on kummia vailla myös muutama vanhempikin lapsi, joilla ei ole niin montaa vuotta koulua enää jäljellä.”

Noin puolet lapsista tulee ohjelmaan koulujen kautta ja puolet tulee kadulta. 

“Pitää olla jonkin verran oma-aloitteisuutta ja kiinnostusta koulunkäyntiin. Jotkut tulevat kaverinsa tai mummonsa kanssa. Sellainen lapsi, joka tulee itse tai kaverinsa kanssa on hyvin potentiaalinen. Mielellään otamme lapsen, joka jo siinä iässä pystyy hoitamaan itsensä ja omat asiansa”, Seppo kertoo. 

Koulutuksen avulla lapsilla on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteensa ja kasvaa oman maansa kehittäjiksi.

Lasten menestystarinoita on useita. Seppo nostaa tuoreeksi esimerkiksi Talent Mangondon.

“Löysin hänet kadulta maleksimasta 9-vuotiaana. Yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa lukukausi- ja muihin koulumaksuihin. Aloimme maksaa lukukausimaksuja ja muita koulunkäyntiin liittyviä kuluja. Tyttö pärjäsi hienosti koulussa. Talent pääsi ylioppilaaksi vuonna 2014 ja viestintäalan hum. kandiksi loistavin arvosanoin paikallisesta yliopistosta (Midlands State University) vuonna 2018. Suomalainen kummi maksoi myös yliopisto-opinnot. Talent oli sitten vajaan vuoden harjoittelijana Dzikwa Trustissa auttamassa varainhankinnassa ja markkinoinnissa ollen perheensä pääelättäjä. Vuoden 2019 lopulla Talent sai hienon työpaikan Zimbabwe Minerals Marketing Corporationin viestintäosastolla.”

Suurin lahja olisi saada uusia kummeja

Merkkipäiväänsä Seppo juhlii hyvin pienesti perheen kesken. 

“Suomen hallituksen linjauksen mukaan en vietä tätä merkkipäivää nyt mitenkään suureellisesti. Olen torstaina kutsunut noin 10 henkeä tähän pihalle kuohuviinille ja pienelle purtavalle. Toivottavasti voimme sekä Zimbabwessa että Suomessa juhlia laajemmalla joukolla paremmalla ajalla.”

Seppo kertoo, että suurin lahja hänelle olisi saada uusia kummeja. 

“Siinä olisikin hieno syntymäpäivälahja, että lahjoittaa meille uuden kummin!” Seppo huudahtaa.

Seppoa voi muistaa myös tekemällä lahjoituksen yhdistyksen tilille FI76 1745 3000 0616 40 viitenumerolla 1452. Syntymäpäiväsankarin toiveen mukaisesti saadut rahalahjoitukset käytetään orpojen lasten oppimistulosten parantamiseen.

Teksti: Maria Ainamo-McDonald
Artikkelikuva: Mari Waegelein